Drala Thang

Drala Thang on Vajrayana-yhdyskunta, joka kuuluu Himalajan buddhalaisuuden Nyingma-perinteen Aro gTér -perintölinjaan. Yhteisön perustivat vuonna 2020 perinteen oppilaat, Drala Thangin hengellisten johtajien Lama Bar-ché Dorjen ja Lama Mé-sèl Gyalmon hengellisessä ohjauksessa. Heidät ovat nimittäneet Ngak’chang Rinpoche ja Khandro Déchen, Aro gTér -perintölinjan hengelliset johtajat. 

Nimi ”Drala Thang”, tarkoittaa ”elinvoimaisen kommunikoinnin tilaa”.  Lama Bar-ché Dorje kirjoittaa nimen merkityksestä: ”Drala Thang (sGar bLa thang) on välkehtivä tietoisuuden lakeus, joka viestittää jatkuvasti ja on avoin kaikille, jotka tuntevat olevansa siihen yhteydessä.”

Drala Thangin tehtävä Suomessa sekä muualla on tarjota mahdollisuus ymmärtää Vajrayana hengellisenä kulkuneuvona, joka kannustaa luonnolliseen rohkeuteen ja luonnolliseen arvokkuuteen, taiteelliseen arvostamiseen ja taiteelliseen luovuuteen kaikkien ihmisten onnellisuuden ja sopusoinnun vuoksi. Drala Thangissa keskeistä on uskonnollisten ja maallisten taiteiden vaaliminen. Se on olennainen osa hyväsydämisyyden ja tietoisuuden kehittämistä.

Drala Thang Suomen jäsenten uskonto on hyväsydämisyyden ja tietoisuuden harjoittamista kuuntelemalla, pohtimalla ja meditoimalla Vajrayana-opetuksia Aro gTérista, Thang-tong Thugtigista ja laajemmin Nyingma-perinteestä.

Aro gTér

Buddhalaisuuden Nyingma-perinteeseen kuuluva Aro gTér -perintölinja sopii poikkeuksellisen hyvin länsimaalaisille, koska se on ei-selibaatillinen dzogchen-perintölinja, joka yhdistää harjoituksen arkiseen ja maalliseen elämään. Perinteessä vaalitaan arvostukseen perustuvaa sukupuolten välistä tasa-arvoa. Aro gTér opettaa “vajra romanssia” – romanssia olennaisena buddhalaisena harjoituksena, joka sopii nykyaikaan ja on elintärkeä tulevaisuudelle. Sekä vihkimyksen saaneet että muut perinteen jäsenet ovat tekemisissä yhteiskunnan kanssa, tekevät työuraa ja nauttivat perhe-elämästä. Perinne painottaa taiteita, luovuutena joka leviää kattamaan laajemman kirjon inhimillistä toimintaa, esimerkiksi ympäristön, pukeutumisen ja ruoanlaiton taiteet. Tässä mielessä jokainen ihminen voi olla taiteilija syvällisimmällä mahdollisella tavalla. 

Vajrayana-buddhalaisuus

Vajrayana on buddhalainen perinne, joka kaikkein olennaisimmassa muodossaan sopii hyvin nykyaikaiseen länsimaiseen elämäntapaan. Vajrayanan jooginen perinne tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden harjoittaa buddhalaisuutta sen syvimmällä tasolla, osana yhteiskuntaa. Se ei edellytä ryhtymistä munkiksi tai nunnaksi. 

Tämä vajrayanan jooginen perinne on yli tuhat vuotta vanha, mutta täysin ajankohtainen, relevantti ja elävä internetin aikakaudella. Olennainen vajrayana lähestyy tantran harjoitusta dzogchenin näkökulmasta. Se ei perustu liturgisiin teksteihin tai rituaaleihin. Dzogchen on tantrisen harjoituksen sisäisin ja olennaisin muoto. Siinä tärkeintä on hiljainen istumameditaatio, joka yhdistetään psykofyysisiin harjoituksiin.

Olennainen vajrayana painottaa arvostamisen ja nauttimisen erottamattomuutta hyväsydämisyydestä ja myötätunnosta. Tässä mielessä se on vastakkaista kahdelle yleiselle kulttuuriselle asenteelle, ankaralle askeettisuudelle ja nihilistiselle materialismille. Se on polku, joka maistaa elämän koko kirjoa ja antaa meidän elää täyttä elämää.

Vajrayanaa kutsutaan yleisesti tiibetinbuddhalaisuudeksi, mutta täsmällisempi nimitys olisi Himalajan buddhalaisuus. Uskontoa harjoitetaan yhtä lailla Bhutanissa ja muissa Himalajan alueen maissa. Vajrayana sai alkunsa Intiassa ja levisi sieltä kaikkialle Himalajan alueelle 700-1000-luvuilla ja lopulta, viimeisen sadan vuoden aikana, joka puolelle maailmaa.

Vajrayana tarjoaa monenlaisia harjoituksia, ei vain mielen meditaatiota, vaan myös äänen ja kehon harjoituksia. Se on taiteen polku, innostuksen, rohkeuden ja huumorin polku. Se käyttää värikästä symbolismia ja tarjoaa monia tapoja yhdistää arkielämän inhimilliset tilanteet harjoitukseen.

Olennainen vajrayana on tapa yhdistää kaikkiin buddhalaisiin perinteisiin kuuluva levottoman mielen rentouttaminen 2000-luvun työssäkäyvän ihmisen hektiseen elämään. Loppujen lopuksi se on mahdollisuus tunnistaa todellinen luontomme ja olla aidosti hyödyksi toisille.